Syvää kuulumisen tunnetta ei pääse kokemaan, jos ei uskalla pysähtyä ja jäädä
Koin suuren osan elämästäni, etten kuulu mihinkään.
Elämänhistoria ja sen erilaiset palaset saivat tuntemaan, etten olisi kotona missään, ja sen kautta pyrin alitajuisesti toimimaan tavalla, jolla juuria ei ehtinyt muodostua — kun lähden, ei tarvitse luopua siitä, mihin on kiinnittynyt. Riippumatta siitä, mikä oma tarina on, jossain vaiheessa jokainen ymmärtää, että itseään ei pääse pakoon vaikka juoksisi kuinka kauas, eikä syvää kuulumisen tunnetta pääse kokemaan, jos ei uskalla pysähtyä ja jäädä.
Jatkuva liike – johtui se sitten mistä tahansa – on usein sitä, ettei tiedä, uskaltaako luottaa. Itseensä tai elämään. Uskaltaako pysähtyä, ja mitä sen myötä ylipäätään tapahtuu. Luottamus syntyy turvan tunteen kautta. Turvan tunne taas voi muodostua kokemusten avulla – sellaisten, joissa keho ja mieli on saanut tilaa hellittää. Tämä ei ole aina yksinkertainen asia, ja toisinaan turvan tunteen muodostamista saa harjoitella, pitkäänkin.
Eri elämän vaiheissa ja muutoksissa, ehkä jokainen meistä. Harjoitus voi olla sitä, että uskaltaa viimein hidastaa omaa tahtia. Puhaltaa uloshengityksen pitkään suun kautta, haukkomatta aina vähän lisää happea hartiat korvissa. Siitä, että rohkenee katsoa sisäänpäin, kohti omaa tarinaa, sisintä, sen kerroksia ja kehoaan. Nykyisin koen, että olen kehossani kotona, ja pysähtymällä sen ääreen on mahdollista kokea kuuluvuutta ja juuria kaikkialla.
Vaikka olosuhteet muuttuisivat, uskallan jäädä ja pysyä, silloinkin kun se ei ole helppoa. Koko elämä on isoa prosessia – jokaista palapelin palasta ei tarvitse saada paikalleen yhdellä kertaa ja omasta kehosta voi muodostua turvasatama rauhassa ajan kanssa. Alkuun riittää se, että malttaa hetkeksi hidastaa kokemaan sitä, mitä on tässä hetkessä. Ja muistaa hengittää, ulos ja sisään. Riippumatta siitä, mistä olet tullut ja mihin olet menossa, tänään olet tässä.
Ja se riittää.
Kirjoitusharjoitus juuria ja turvan tunnetta vahvistamaan:
Ota harjoitukselle aikaa noin 10-15 minuuttia. Voit tehdä ensin jonkin Koti Shalan harjoituksen, ja asettua sen avulla kehosi äärelle. Aloita sitten kirjoittamaan intuitiivisesti ja kielioppisäännöt unohtaen ylös asioita, tilanteita tai muistoja, joissa sinulla on ollut turvallinen olla.
Nämä asiat voivat olla suuria tai pieniä, ja voit lähteä liikkeelle arkisista asioista, esim:
hetki, kun kissa kehrää sylissä, naurukohtaus läheisen kanssa, pehmeä peitto kehon päällä, tai kuppi lämmintä juotavaa käsissä silloin, kun on viileä.
Kirjoita rauhassa ajatuksesi paperille.
Kun olet valmis, tarkastele tekstiäsi. Jokaisen kirjoittamasi asian kohdalla pysähdy ja aisti, miltä kehossasi tuntuu, kun muistat tuon kyseisen hetken tai tilanteen. Onko se lämpöä? Pehmentymisen tunnetta? Sulavatko hartiat ehkä vähän kauemmas korvista? Jotain muuta? Aisti somaattisessa, kehollisessa tuntemuksessa, millainen sinun kokemuksesi on, kun juurrut hetkeen tai turvan äärelle.
Voit kirjoittaa tuntemuksesi ylös, jos haluat.
Harjoituksen jälkeen ota muutama hengityskierros, aisti ympäristösi ja kiitä itseäsi arvokkaasta ajasta ja omista löydöistäsi – voit jatkaa listaa aina, kun jotain uutta tulee mieleen <3
Huom. Mikäli harjoitus tuo epämukavan olon, voit keskeyttää ja palata myöhemmin sen pariin.
Rakkaudella, Emmi Ohraniemi
